Julkaistu

Viestinnän ja markkinoinnin palvelumuotoilijat kaksi vuotta!

Siitä on nyt tasan kaksi vuotta, kun eräänä aamuna päätin hetken mielijohteesta perustaa Facebookiin ryhmän Viestinnän+Markkinoinnin palvelumuotoilijat. Olin ollut kiinnostunut palvelumuotoilun ja viestinnän yhdistämisestä jo pitkään, työskennellyt viestintähommissa niin järjestö-, yritys- kuin toimistokentälläkin ja tuolloin viimeistelin palvelumuotoilun opintojani opinnäytetyön parissa.

Kaipasin kontaktia muihin asiasta kiinnostuneisiin ammattilaisiin ja keskusteluita palvelumuotoilun hyödyntämisen mahdollisuuksista sekä kompastuskivistä viestinnän ja markkinoinnin kentällä. Mikään ei varustanut minua siihen, että aamulla perustettuun ryhmään oli iltaan mennessä liittynyt yli tuhat ihmistä.

Palvelumuotoilu kiinnostaa edelleen

Aihe todella kiinnosti, mutta harvalla oli vankkaa kokemusta asiasta. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Tapa, jolla palvelumuotoilua hyödynnetään viestinnän kehittämisessä on mennyt eteenpäin, ja yhä useampi toimija on lähtenyt kehittämään esimerkiksi verkkosivusisältöjään kohderyhmiään paremmin palveleviksi palvelumuotoilun avulla tai uudistamaan koko tapaa, millä sisäistä ja ulkoista viestintää suunnitellaan.

Ryhmästä on ollut itselleni paljon iloa. Olen tutustunut lukuisiin alan rautaisiin ammattilaisiin ja ylpeänä voin sanoa, että ryhmällä oli merkittävä rooli Palvelumuotoilu viestinnässä ja markkinoinnissa -periaatteiden syntymisessä.

”Palvelumuotoilulla kehitetään vaikuttavaa viestintää, joka puhuu asiakkaan kieltä, tavoittaa hänet oikeissa kanavissa, kohtaa hänet luontevissa ympäristöissä, ratkoo asiakkaan ongelmia, puhuttelee hänen arvojaan, luo tunnesiteen ja ylittää odotukset.”

Periaatteet, joista ylläoleva lainaus on poimittu, muodostettiin yhteiskehittämisprojektina yhdessä alan erilaisten toimijoiden kanssa ja ne ovat mielestäni Facebook-ryhmän aikaansaannoksista tärkein. Hienoa on ollut myös kuulla, kuinka ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja ja kontakteja ryhmän kautta, innostuneet hakemaan opiskelupaikkaa tai saaneet uutta virtaa omaan työhön.

Hyvää kaksivuotissynttäriä kaikille ryhmäläisille! Moni teistä on ollut aktiivisesti mukana esimerkiksi periaatteiden luomisessa tai ryhmän keskusteluissa, iso kiitos siitä.

Omia kuulumisia?

Mennyt vuosi on ollut työntäyteinen. Suurin osa blogien pitäjistä tunnistanee tilanteen, jossa edellisestä päivityksestä on liian pitkä aika. Itselläni edellisestä päivityksestä tähän blogiin on päässyt vierähtämään yli vuosi (!), joten näin viestijänä suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä.

Blogin päivittämisen sijaan sain kun sainkin opinnäytetyöni kasaan. Säteilyturvakeskuksen strategian käytäntöön vientiin liittynyt Viestinnän asiakaskeskeinen kehittäminen oli hieno tilaisuus testata erilaisia menetelmiä. Juttelimme projektista Säteilyturvakeskuksen Leena Hietasen kanssa myös yhden videon verran.

Kaiku Helsingissä kokosimme vuoden alussa ajatuksia ja kokemuksia viestinnän palvelumuotoilusta painettuun oppaaseen. Ensimmäinen painos pääsi loppumaan, mutta oppaan digiversio on edelleen ladattavissa.

Kesällä kävimme puolestaan kollegoideni Niinan ja Elinan kanssa pohtimassa viestinnän palvelumuotoilun eri puolia kolmen podcast-jakson ajan, ensimmäinen osa Viestinnän palvelumuotoilu #1 on jo ulkona, seuraavat osat pääsevät eetteriin loppuvuodesta. Oli todella antoisaa pysähtyä hetkeksi miettimään kertyneitä oppeja ja oivalluksia.

Pääasiassa aika on kuitenkin kulunut kädet savessa projektien parissa. Tällä hetkellä itseäni ja tiimiäni työllistävät eniten verkkosivustoihin, niiden asiakaspolkuihin ja sisältöihin liittyvät parannukset sekä brändiuudistukset, joihin yhdistetään asiakasymmärrystä. Työn alla on parhaillaan myös muutama markkinointiviestintästrategian uudistaminen palvelumuotoillen sekä sisäisen viestinnän kehittämiseen liittyviä projekteja. Lisäksi käymme edelleen valmentamassa organisaatioita paljon siitä, miten palvelumuotoilun lähestymistapaa voi ottaa viestinnän kehittämisessä käyttöön.

Ilokseni voin todeta, että kahden vuoden aikana tietoisuus palvelumuotoilun mahdollisuuksista viestinnän kentällä on kasvanut reippaasti ja yhä useammin projektin itsestäänselvänä lähtökohtana on asiakkaiden ja kohderyhmien arjen ja tarpeiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ps. Tämä blogi päivittynee jatkossakin melko epäsäännöllisesti. Kuulumisiani viestinnän ja palvelumuotoilun yhdistämisen kentällä pystyy seuraamaan myös tilaamalla Kaiku Helsingin palvelumuotoilun ystävien uutiskirjeen.

Julkaistu

Tässä sitä nyt ollaan – opintovapaan plussat ja miinukset

Sinne se meni, syksyllä 2016 alkanut opintovapaa. Tänään edessä on ensimmäinen työpäiväni tutussa työpaikassa, mutta täysin uudessa työnkuvassa.

Opintovapaa, miksi?

Päädyin hetken mielijohteesta ja ystävän suosituksesta hakemaan keväällä 2016 opiskelemaan palvelumuotoilun ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Laureaan. Olin valmistunut Helsingin yliopistolta kymmenen vuotta aiemmin ja ollut äitiyslomia lukuunottamatta tiiviisti työelämässä. Vaikka koin oppineeni työssä ja lyhyillä kursseilla lähes kaiken mitä tiesin, kaipasin tilaisuutta keskittyä oman osaamiseni päivitykseen ja etsin suuntaa työuralleni. Onko viestintä se, mitä oikeasti haluan tehdä? Mihin suuntaan haluan kehittyä?

Kun tieto opiskelupaikan saannista tuli, pohdin muutaman päivän, miten yhdistän opinnot, perhe-elämän ja työt. Koska minulla on kaksi lasta, joista kumpikaan ei vielä syksyllä 2016 ollut edes koulussa, totesin melko pian, että tiivistahtinen konsultin työ, perhe-elämä ja opinnot eivät samaan pakettiin mahdu. Päädyin jäämään opintovapaalle – ensin vuodeksi, lopulta yhteensä 19 kuukaudeksi. Jonkin verran tein freelance-projekteja opintovapaan aikana, mutta pääasiassa keskityin opintoihin.

Mitä tästä kokemuksesta sitten jäi käteen?

  • Uusi ammatti.  Olin soveltanut palvelumuotoilun lähestymistapaa työssäni jo aiemmin, mutta vasta tutkinto teki minusta aidosti palvelumuotoilijan. Uusi työni Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtajana, missä pääsen yhdistämään viestinnän ja palvelumuotoilun osaamiseni ja kehittämään koko alaa eteenpäin, tuntuu kuin viettäisin tästä eteenpäin joulua joka päivä.
  • Oman näkökulman päivitys. Monesti olen nauranut sitä, että vuoden 2000 markkinoinnin opinnot olikin jo aika päivittää. Toki tässä välissä on tullut opiskeltua lyhyemmin kaikenlaista, mutta vasta toisen tutkinnon myötä sain kattavan näkemyksen siitä, minkälaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme. Kukaan ei esimerkiksi puhunut valmistumisvuonnani 2006 digitaalisesta markkinoinnista (tai ainakin sillä tarkoitettiin hyvin eri asioita kuin nykyään), jakamistaloudesta nyt puhumattakaan. Preppausta saivat myös esimerkiksi oma fasilitointi- ja johtamisosaaminen, joita ei kai koskaan voi kehittää liikaa.
  • Keskittymiskyky. On huikea tunne, kun saat kymmenen vuoden työuran ja parin äitiysloman jälkeen luvan ja ajan kanssa keskittyä pitkäjänteisesti lukemaan. Ei yhtä ammattikirjaa tai blogikirjoituksia silloin tällöin, vaan strukturoidusti lukuisia alan teoksia, jotka ammattilaiset ovat valinneet sinulle tutustuttaviksi. Ja kuinka sähköposti muuttuu sivujuonteeksi elämässä, ja sen avulla hoidat lähinnä henkilökohtaisia juttuja ja kirjaston kirjojen uusintoja.
  • Uudet ihmiset. Olen tutustunut opintovapaan aikana liitoittelematta satoihin uusiin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme on muodostunut arvokas verkosto ja tuki, lisäksi olen saanut viettää aikaa monien muiden huikeiden ammattilaisten kanssa. Olen ehtinyt käymään säännöllisesti erilaisten verkostojen tapaamisissa ja muissa ammattitapahtumissa, mitkä ovat olleen mahtava inspiraation lähde.
  • Vapaus. Aamulenkit auringossa. Pitkät lounaat opiskelukavereiden kanssa. Enemmän aikaa lasten kanssa. Aikaa ajatella. Löysempi aikataulu ylipäänsä. Mitä tästä nyt voi sanoa. Paitsi että aion jatkossa aloittaa kaikki etäpäiväni aamulenkillä.
  • Halu oppia lisää. Saa nähdä, mihin tässä seuraavaksi päättää syventyä, mutta varmaa on, että jatkuvan oppimisen himo on syttynyt. En usko, että kolmatta tutkintoa lähden ihan lähivuosina suorittamaan, mutta jotain innostavaa olen jo vähän vilkuillut…

Huonoja puolia?

  • Raha. Opiskelu on taloudellisesti iso satsaus. Toisaalta en ihan heti keksi rahoille parempaa käyttökohdetta kuin oma osaaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Toivottavasti ihmisillä on jatkossakin mahdollisuuksia taloudelliseen tukeen opintojen aikana esimerkiksi Koulutusrahaston kautta, on nimittäin vaikea uskoa, että tämän maailman muutosvauhdissa moni pärjäisi työuran loppuun asti ilman tarvetta kattavalle osaamisen päivitykselle.
  • On se opiskelukin rankkaa hetkittäin. Ja aikaavievää. Olin ajatellut kaikella vapaa-ajalla siivota kaapit, täyttää lasten täyttämättä jääneet vauvakirjat ja opetella venäjää. Arvaatte varmaan, että jäivät tekemättä.

Kaiken kaikkiaan opintovapaa oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Toisaalta täytyy myöntää, että tänä keväänä polte takaisin töihin on vahvistunut, ja nyt tuntuu juuri oikealta ajankohdalta palata takaisin töihin soveltamaan kaikkea oppimaansa käytäntöön.

Moni on erityisesti tänä keväänä kysellyt minulta lisätietoja opinnoista sekä opintovapaasta, ja uskallan ennustaa, että sekä palvelumuotoilun opiskelu että aikuisopiskelu yleensä tulevat lähivuosina elämään melkoista nousukautta. Ja syystä. Oletko itse harkinnut opintovapaata? Tai minkälaisia kokemuksia vapaalta sinulla on ollut?