Olettaminen – viestinnän synneistä suurin

”Ei kannata tuhlata aikaa kyselemiseen, aikaa ja rahaa menee hukkaan, aloitetaan vaan suoraan tekemään! Kyllä me tiedetään, mikä meillä mättää.”

Jos saisin kolikon joka kerta, kun kuulen viestintäprojektin alussa nämä sanat, olisi säästöpossuni räjähtänyt aikoja sitten.

Tämänkaltaisessa tilanteessa viestinnän kehittämisprosessi etenee suurin piirtein näin:

1. Todetaan että viestintä ei toimi.
2. Päätetään korjata tilanne.
3. Pidetään pienellä porukalla palaveri, jossa suunnitellaan korjausliikkeet.
4. Tehdään korjaukset
5. Ollaan pettyneitä, kun tulokset jäävät laihoiksi.

Mikä meni pieleen? 

Asiakkaan tarpeet jäävät edelleen liian usein olettamusten jalkoihin. Vai mitä sanotte VR:n lipunmyyntiuudistuksesta”Kyllä minä tiedän, mitä tuo toinen tarvitsee” on toimimaton linja yhtä lailla parisuhteessa kuin (IT-)palvelun kehittämisessä.

Sama pätee viestintään: Oletetaan että sisäinen viestintä paranee intrauudistuksella tai ulkoinen viestintä uusia somekanavia lisäämällä. Asiakkaille päätetään lähettää uutiskirje ja sitten mietitään, miksei tuloksia tule.

Se aika ja raha, joka säästetään henkilöstön/asiakkaiden/sidosryhmien tarpeiden selvittämisestä ennen viestinnän kehittämistä, hävitään myöhemmin laihoina tuloksina ja epäonnistuneina projekteina.

Muotoilu avuksi

Palvelumuotoilu on tällä hetkellä kovassa nosteessa ja ymmärrän hyvin miksi. Palvelumuotoilussa panostetaan asiakkaan, hänen elämänsä ja tarpeidensa ymmärtämiseen. Asiakasymmärryksen kerääminen on olennainen osa jokaista projektia. Tätä samaa lähestymistapaa toivoisin näkeväni myös viestinnän kehittämisessä huomattavasti nykyistä enemmän!

Osmo A. Wiioa mukaillen: viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi jos taustatyö on tehty kunnolla.

Vauvauutisia ja muita syntymiä

Valtakunnan kovin vauvauutinen ja tämä blogi näkivät sattumalta päivänvalon samalla viikolla. Vaikka suunniteltua ajoitus (bloginkaan) ei ollut, on teemasta hyvä lähteä liikkeelle, sillä presidenttiparin odotuksen viestintä näyttää jälleen, kuinka rehellisyys maan perii – myös viestinnässä.

Presidentin kanslian maanantaina julkaisemassa tiedotteessa avattiin odotuksen taustoja saman tahon muihin tiedotteisiin verrattuna paljon. Kerrottiin vuosia kestäneestä odotuksesta ja vastoinkäymisistä. Tämä on varmasti ollut tietoinen valinta, sillä ilman taustojen avaamista valtakunta olisi hetkessä täyttynyt kysymyksistä ”Miksi vasta nyt?” ja ”Miksi juuri nyt (kun ne vaalitkin on tulossa)?”. Rehellisen viestinnän seurauksena epäoleelliset kysymykset ajoituksesta jäivät marginaaliin ja valtakunnan (erityisesti median) täytti ilo tulevasta vauvasta.

Moni taho ehti jo kehua presidenttiparin avointa tiedotuslinjaa.

Avoimuus ja rehellisyys vaikeista tai yllättävistä asioista tiedottaessa usein kannattaakin: ihmiset haluavat lähtökohtaisesti suhtautua asioihin myötätuntoisesti.

On kuitenkin vaikea ymmärtää tai osoittaa myötätuntoa uutiseen esimerkiksi työpaikalla, jos sen taustoista ei tiedä riittävästi. Siispä kun seuraavan kerran eteen tulee vaikea tai yllättävä asia tiedotettavaksi, kannattaa pitää mielessä presidenttiparin avoin linja. Voisinko tällä kertaa viestiä avoimesti, mikä tähän päätökseen tai tilanteeseen johti? Voisinko kertoa hieman totuttua enemmän? Voisinko olla rehellinen vaikeuksista? 

Onnea presidenttiparille odotukseen ja muille lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogia viestinnästä, muotoilusta ja myötätunnosta!

Kuva: pixabay.com