Tässä sitä nyt ollaan – opintovapaan plussat ja miinukset

Sinne se meni, syksyllä 2016 alkanut opintovapaa. Tänään edessä on ensimmäinen työpäiväni tutussa työpaikassa, mutta täysin uudessa työnkuvassa.

Opintovapaa, miksi?

Päädyin hetken mielijohteesta ja ystävän suosituksesta hakemaan keväällä 2016 opiskelemaan palvelumuotoilun ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Laureaan. Olin valmistunut Helsingin yliopistolta kymmenen vuotta aiemmin ja ollut äitiyslomia lukuunottamatta tiiviisti työelämässä. Vaikka koin oppineeni työssä ja lyhyillä kursseilla lähes kaiken mitä tiesin, kaipasin tilaisuutta keskittyä oman osaamiseni päivitykseen ja etsin suuntaa työuralleni. Onko viestintä se, mitä oikeasti haluan tehdä? Mihin suuntaan haluan kehittyä?

Kun tieto opiskelupaikan saannista tuli, pohdin muutaman päivän, miten yhdistän opinnot, perhe-elämän ja työt. Koska minulla on kaksi lasta, joista kumpikaan ei vielä syksyllä 2016 ollut edes koulussa, totesin melko pian, että tiivistahtinen konsultin työ, perhe-elämä ja opinnot eivät samaan pakettiin mahdu. Päädyin jäämään opintovapaalle – ensin vuodeksi, lopulta yhteensä 19 kuukaudeksi. Jonkin verran tein freelance-projekteja opintovapaan aikana, mutta pääasiassa keskityin opintoihin.

Mitä tästä kokemuksesta sitten jäi käteen?

  • Uusi ammatti.  Olin soveltanut palvelumuotoilun lähestymistapaa työssäni jo aiemmin, mutta vasta tutkinto teki minusta aidosti palvelumuotoilijan. Uusi työni Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtajana, missä pääsen yhdistämään viestinnän ja palvelumuotoilun osaamiseni ja kehittämään koko alaa eteenpäin, tuntuu kuin viettäisin tästä eteenpäin joulua joka päivä.
  • Oman näkökulman päivitys. Monesti olen nauranut sitä, että vuoden 2000 markkinoinnin opinnot olikin jo aika päivittää. Toki tässä välissä on tullut opiskeltua lyhyemmin kaikenlaista, mutta vasta toisen tutkinnon myötä sain kattavan näkemyksen siitä, minkälaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme. Kukaan ei esimerkiksi puhunut valmistumisvuonnani 2006 digitaalisesta markkinoinnista (tai ainakin sillä tarkoitettiin hyvin eri asioita kuin nykyään), jakamistaloudesta nyt puhumattakaan. Preppausta saivat myös esimerkiksi oma fasilitointi- ja johtamisosaaminen, joita ei kai koskaan voi kehittää liikaa.
  • Keskittymiskyky. On huikea tunne, kun saat kymmenen vuoden työuran ja parin äitiysloman jälkeen luvan ja ajan kanssa keskittyä pitkäjänteisesti lukemaan. Ei yhtä ammattikirjaa tai blogikirjoituksia silloin tällöin, vaan strukturoidusti lukuisia alan teoksia, jotka ammattilaiset ovat valinneet sinulle tutustuttaviksi. Ja kuinka sähköposti muuttuu sivujuonteeksi elämässä, ja sen avulla hoidat lähinnä henkilökohtaisia juttuja ja kirjaston kirjojen uusintoja.
  • Uudet ihmiset. Olen tutustunut opintovapaan aikana liitoittelematta satoihin uusiin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme on muodostunut arvokas verkosto ja tuki, lisäksi olen saanut viettää aikaa monien muiden huikeiden ammattilaisten kanssa. Olen ehtinyt käymään säännöllisesti erilaisten verkostojen tapaamisissa ja muissa ammattitapahtumissa, mitkä ovat olleen mahtava inspiraation lähde.
  • Vapaus. Aamulenkit auringossa. Pitkät lounaat opiskelukavereiden kanssa. Enemmän aikaa lasten kanssa. Aikaa ajatella. Löysempi aikataulu ylipäänsä. Mitä tästä nyt voi sanoa. Paitsi että aion jatkossa aloittaa kaikki etäpäiväni aamulenkillä.
  • Halu oppia lisää. Saa nähdä, mihin tässä seuraavaksi päättää syventyä, mutta varmaa on, että jatkuvan oppimisen himo on syttynyt. En usko, että kolmatta tutkintoa lähden ihan lähivuosina suorittamaan, mutta jotain innostavaa olen jo vähän vilkuillut…

Huonoja puolia?

  • Raha. Opiskelu on taloudellisesti iso satsaus. Toisaalta en ihan heti keksi rahoille parempaa käyttökohdetta kuin oma osaaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Toivottavasti ihmisillä on jatkossakin mahdollisuuksia taloudelliseen tukeen opintojen aikana esimerkiksi Koulutusrahaston kautta, on nimittäin vaikea uskoa, että tämän maailman muutosvauhdissa moni pärjäisi työuran loppuun asti ilman tarvetta kattavalle osaamisen päivitykselle.
  • On se opiskelukin rankkaa hetkittäin. Ja aikaavievää. Olin ajatellut kaikella vapaa-ajalla siivota kaapit, täyttää lasten täyttämättä jääneet vauvakirjat ja opetella venäjää. Arvaatte varmaan, että jäivät tekemättä.

Kaiken kaikkiaan opintovapaa oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Toisaalta täytyy myöntää, että tänä keväänä polte takaisin töihin on vahvistunut, ja nyt tuntuu juuri oikealta ajankohdalta palata takaisin töihin soveltamaan kaikkea oppimaansa käytäntöön.

Moni on erityisesti tänä keväänä kysellyt minulta lisätietoja opinnoista sekä opintovapaasta, ja uskallan ennustaa, että sekä palvelumuotoilun opiskelu että aikuisopiskelu yleensä tulevat lähivuosina elämään melkoista nousukautta. Ja syystä. Oletko itse harkinnut opintovapaata? Tai minkälaisia kokemuksia vapaalta sinulla on ollut?

Palvelumuotoilu – alaa mullistava muutos vai markkinointikikka?

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Procomin Viestijät.fi-blogissa.

Viime vuonna sana palvelumuotoilu hivuttautui vähitellen uutisvirtaan myös viestinnän kentällä. Taasko joku uusi ihmeellinen trendi, mistä viestijän pitää päästä kärryille, vai pelkkä toimistojen omien palveluiden myyntikikka?

Vaikka palvelumuotoilu tuntuu ilmestyneen tyhjästä, totuus on kaukana tästä. Kaikki liittyy suureen globaaliin murrokseen: Liiketoiminnan puolella maailma on vähitellen siirtymässä tuotantokeskeisyydestä palvelukeskeisyyden kautta asiakaskeskeiseen toimintaan. Maailma on täynnä toinen toistansa parempia tuotteita ja palveluita – menestymisen ratkaisee nykyään se, kuinka hyvin tuotteemme tai palvelumme palvelee asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja tilanteita.

Propagandasta ihmiskeskeisyyteen

Väitän, että liiketoiminnan murros heijastuu myös viestinnän puolelle: propagandahenkisestä tiedon tuuppaamisesta siirryttiin ensin omien viestintäpalveluiden, eli kanavien ja sisältöjen, hiomiseen. Nyt edessä on väistämätön siirtyminen ihmiskeskeiseen viestintään. Emme enää voi viestintäyksikössä päättää tai olettaa, mitä tietoa kohderyhmämme tarvitsevat ja mitä kanavaa pitkin he sen vastaanottavat, sillä tietotulvan keskellä tuottamamme tieto häviää helposti virtaan – myös organisaatioiden sisällä.

Meidän täytyy lähteä viestinnän suunnittelussa entistä useammin liikkeelle siitä, että selvitämme, mitä tietoa kohderyhmämme aidosti tarvitsevat ja mitkä kanavat heidän arkeensa mahtuvat.

Täydelliseen verkkosivustoon laitettu aika, raha ja vaiva ovat täysin hukkaan heitettyä, jos tavoittelemamme henkilöt eivät ehdi sivustolla käymään, vaan he tarvitsisivat tiedon jossain aivan muussa muodossa. Sisäisellä uutiskirjeellä ei puolestaan ole virkaa, jos ihmiset eivät jaksa siihen tutustua.

Miten palvelumuotoilu sitten liittyy tähän kaikkeen?

Muotoiluajatteluun nojaava palvelumuotoilu on käytännössä prosessimallinen tapa kehittää asiakas- ja ihmiskeskeisiä palveluita, eli selvittää, mitä tavoittelemamme kohderyhmät oikeasti meiltä tarvitsevat. Samalla tavalla kuin muotoilun työkaluja on käytetty täydellisten oranssien saksien muotoiluun, niitä pystyy käyttämään myös täydellisesti ihmisten tarpeisiin vastaavien palveluiden ja kyllä, myös viestinnän kehittämisen.

Mikäli palvelumuotoilu kiinnostaa, aiheeseen perehtyminen kannattaa aloittaa tutustumalla muutamaan alan teokseen sekä liittymällä viime syksynä perustettuun Viestinnän+markkinoinnin palvelumuotoilijat -Facebook-ryhmään. Lähestymistavan sisäistäminen vie hetken, mutta palkitsee mielekkyydellään.

Kun maailma on täynnä tietoa, puhelimet pursuavat appseja ja kaikki yrittävät saada oman osansa ihmisten ajasta, on entistä tärkeämpää osata tehdä sellaista viestintää, jonka luokse asiakkaat, työntekijät ja sidosryhmät omassa arjessaan löytävät. Tähän tarpeeseen palvelumuotoilun lähestymistapa tarjoaa vastauksia.