Hyvä sisältö syntyy testauksen kautta

Pääsin tällä viikolla osana opinnäytetyöprojektiani haastattelemaan Eficodella digitaalisen muutoksen ja palvelumuotoilun parissa työskentelevää Mervi Rauhalaa. Mervi on loistava esimerkki palvelumuotoilijoiden poikkitieteellisyydestä: moniosaajan taustassa yhdistyvät muun muassa pedagogiikka, henkilöstön kehittäminen, markkinointi, viestintä ja palvelumuotoilu. Alla muutamia poimintoja keskustelustamme.

Miten mielestäsi viestintä, markkinointi ja palvelumuotoilu liittyvät toisiinsa?

Viestinnällä ja markkinoinnilla on hirvittävän iso rooli asiakaskokemuksessa ja sen rakentamisessa. Viestinnän keinoin pystytään rakentamaan organisaatioiden sisällä yhteistä tarinaa – vastauksia siihen, miksi me olemme täällä. Viestinnällä on iso rooli myös eri osa-alueiden ammattilaisten tuomisessa yhteen, jotta kaikki toteuttavat sitä samaa asiakaslupausta.

Palvelumuotoilun lähestymistavan omaksuminen olisi viestintä- ja markkinointialoilla tärkeää. Kun esimerkiksi viestintää suunniteltaessa katsotaan asioita asiakkaiden maailmasta käsin, pystytään tekemään paremmin vaikuttavaa ja erottuvaa viestintää. Viestintä tulisi oikeastaan nähdä myös palveluna.

Yhtä lailla viestinnän ja markkinoinnin osaaminen on olennaista palvelumuotoiluprosessissa. Monessa projektissa iso osa asiakaskokemuksen parantamista on nimenomaan viestintää ja markkinointia.

Mitä neuvoja antaisit viestinnän ja markkinoinnin palvelumuotoilijoille?

Ideaalitapauksessa asiakasymmärrysvaiheeseen panostetaan kunnolla. Joka ikinen kerta asiakastutkimusta tehdessäni olen löytänyt jotain kehittämistyön kannalta olennaista, jota en itse olisi tullut ajatelleeksi. Pelkkä kyselytutkimus harvoin riittää: Verkkokyselyllä et löydä sellaisia tarpeita, joita ihmiset eivät itsekään tiedosta.

Usein verkkopalveluiden sisällön työstämisessä keskitytään esimerkiksi hakukoneoptimointiin tai tekstin sujuvuuteen, mitkä ovat toki olennaisia palvelun toimivuuden kannalta, mutta eivät vielä kerro mitään siitä, kuinka asiakas lopulta sisällön näkee. Viestinnässä kannattaisi soveltaa enemmän iterointia: testataan käyttäjillä miten asiat toimivat ja lähdetään toteuttamaan sitä, mikä on osoittautunut toimivaksi.

Kannattaa rohkeasti myös selvittää, mihin kehittämisen panokset tulee suunnata. Palvelumuotoilu saattaa joskus paljastaa yllättäviä asioita vaikkapa asiakaspalvelusta. Tilanne voi olla se, että asiakaspalvelu saa tutkimuksessa erinomaiset arvosanat, mutta kun asiaa lähdetään selvittämään tarkemmin, todetaan että asiakkaat itse asiassa haluaisivat hoitaa asiat itse verkossa, mutta he eivät epäselvien sisältöjen takia pysty siihen. Tällöin tilannetta ei paranneta kehittämällä asiakaspalvelun laatua, vaan katse pitää kääntää verkkosivujen sisällön käytettävyyteen.

Onko mitään syytä, miksi palvelumuotoilun lähestymistapaa ei kannattaisi viestinnässä ja markkinoinnissa soveltaa?

Soveltaminen voi toki alkuun olla todella haastavaa – erityisesti organisaatioissa, joissa kokeilukulttuuri ja osallistaminen ovat täysin vieraita asioita, mutta pitkällä tähtäimellä en näe ainuttakaan syytä, miksi tätä lähestymistapaa ja sen tuomia tuloksia ei kannattaisi hyödyntää.

Miten itse päädyit palvelumuotoilun pariin?

Ryhdyin jossain vaiheessa miettimään, miten kehittämistyötä voisi tehdä paremmin ja järkevämmin eikä vain arvaillen ideoida firman sisäisesti omien seinien sisäpuolella. Palvelumuotoilun maalaisjärkinen ja poikkitieteellinen lähestymistapa tuntui soveltuvan tähän hyvin.

 

Mervi Rauhala työskentelee Eficoden Design-tiimissä digitaalisen muutoksen ja palvelumuotoilun projekteissa. Hän luonnehtii itseään poikkitieteelliseksi oppimisen, viestinnän ja palvelumuotoilun asiantuntijaksi, joka soveltaa palvelumuotoilun menetelmiä moneen tarkoitukseen. Mervi uskoo tarinoiden voimaan ja siihen että asiakaskeskeinen viestintä ja sisällöt ovat oleellinen osa hyvää asiakaskokemusta. Hän on kirjoittanut kirjan bisnestarinankerronnasta (Storytelling työkaluna, Talentum 2014) ja suorittanut Laurea ammattikorkeakoulun Service Innovation & Design -maisteritutkinnon.

(Kuva: Pixabay)

Olettaminen – viestinnän synneistä suurin

”Ei kannata tuhlata aikaa kyselemiseen, aikaa ja rahaa menee hukkaan, aloitetaan vaan suoraan tekemään! Kyllä me tiedetään, mikä meillä mättää.”

Jos saisin kolikon joka kerta, kun kuulen viestintäprojektin alussa nämä sanat, olisi säästöpossuni räjähtänyt aikoja sitten.

Tämänkaltaisessa tilanteessa viestinnän kehittämisprosessi etenee suurin piirtein näin:

1. Todetaan että viestintä ei toimi.
2. Päätetään korjata tilanne.
3. Pidetään pienellä porukalla palaveri, jossa suunnitellaan korjausliikkeet.
4. Tehdään korjaukset
5. Ollaan pettyneitä, kun tulokset jäävät laihoiksi.

Mikä meni pieleen? 

Asiakkaan tarpeet jäävät edelleen liian usein olettamusten jalkoihin. Vai mitä sanotte VR:n lipunmyyntiuudistuksesta”Kyllä minä tiedän, mitä tuo toinen tarvitsee” on toimimaton linja yhtä lailla parisuhteessa kuin (IT-)palvelun kehittämisessä.

Sama pätee viestintään: Oletetaan että sisäinen viestintä paranee intrauudistuksella tai ulkoinen viestintä uusia somekanavia lisäämällä. Asiakkaille päätetään lähettää uutiskirje ja sitten mietitään, miksei tuloksia tule.

Se aika ja raha, joka säästetään henkilöstön/asiakkaiden/sidosryhmien tarpeiden selvittämisestä ennen viestinnän kehittämistä, hävitään myöhemmin laihoina tuloksina ja epäonnistuneina projekteina.

Muotoilu avuksi

Palvelumuotoilu on tällä hetkellä kovassa nosteessa ja ymmärrän hyvin miksi. Palvelumuotoilussa panostetaan asiakkaan, hänen elämänsä ja tarpeidensa ymmärtämiseen. Asiakasymmärryksen kerääminen on olennainen osa jokaista projektia. Tätä samaa lähestymistapaa toivoisin näkeväni myös viestinnän kehittämisessä huomattavasti nykyistä enemmän!

Osmo A. Wiioa mukaillen: viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi jos taustatyö on tehty kunnolla.